Kolmevitosena aloin miettiä, mitä tekisi elämällään. KTM:ksi valmistumisen jälkeen olen ollut kymmenen vuotta asiantuntijatehtävissä Suomessa ja ulkomailla, ja tehnyt ohessa myös toimittajan töitä ja vapaaehtoishommia. Kaikki on edelleen mukavaa, mutta olen utelias. Mitä seuraavaksi? Kun meillä on se perheyritys, putkifirma, joka tosin ei tee putkia. Olisiko mun syytä kantaa vastuuni ja käydä edes tutustumassa sen toimintaan, siitäkin huolimatta, että en ymmärrä mitään putkista? Päätin, että olisi.
Tässä blogissa kerron, mitä sitten tapahtuu. Meneekö iskän kanssa välit kokonaan, ja olen jo jouluun mennessä palannut päivätyöhöni? Innostunko niin, että painelen putkikurssille ja otan firman ohjat käsiini muutaman vuoden kuluttua? Vai onko modernia työelämää se, että voi olla päivätöissä osa-aikaisesti ja auttaa perheyritystä siinä sivussa. Tai voihan olla, että koko höskä menee konkurssiin tai myydään vieraalle. Kaikki on ihan auki ja matka alussa.
kolmaspolvi 